Lopetin shampoon käytön syyskuussa 2020. Olin kyllästynyt siihen, että hiukseni rasvoittuivat todella nopeasti ja oli latteat. En pessyt hiuksia päivittäin, joten en ollut opettanut hiuksia siihen tarpeeseen. Varsinkin edestä hiussuortuvat rasvoittuivat. Hiukseni ovat aina olleet ohuet, takkuuntuvat ja varsinkin päälaelta ohuemmat. Hiusraja ollut ohimoilta korkealla. Joten voinette ymmärtää, kun ohuet hiussuortuvat rasvoittuessa eroittuu ja kaljut kohdat paistaa alta, ei näytä hyvältä.

Miten toteutin operaatio ”lopetin shampoon käytön”?

Yksinkertaisesti lopetin käyttämästä shampoota, pesin hiukset ainoastaan vedellä. Instagramin puolella sain silloin vinkkiä, että kannattaa hieroa hiuspohjaa voimakkaasti sormepäillä hiuksia pestessä. Se auttaisi siihen talin irtomiseen päänahasta, eikä rasvoittaisi hiuksia niin helposti. Korona aikaan ei ihan hirveästi tarvinnut poistua kotoa, joten joko pipo päähän tai hiukset sykkyrälle ylös. Ei näkynyt rasvaiset hiukset. Olihan ne alkuun silti ällöttävät.

Sitä pahinta aikaa kului reilu kaksi viikkoa, ehkä kolme. Silloin se rasvaisuus tuntui päänahassakin ikävältä. Hiukset oli jotenkin raskaat. Vesipesut kuitenkin auttoivat aina. Pikkuhijaa alkoi hiuspohja rauhoittumaan, mutta rasvaisuus ”juuttui” hieman alemmaksi hiuksiin. Rasvaisuus ei kuitenkaan näkynyt enää ulospäin, mutta sen tunsi kyllä sormissa. Hiukset alkoivat olemaan myös hurjan paljon helpommin harjattavat, positiivista! Takkuja kyllä tuli, mutta ei enää niin tiukkaan kuin ennen.

”Kai minun pitää jollain hiukset pestä”

Tämä asia alkoi kuitenkin vaivaamaan. Hiuksille ja hiuspohjalle annettu nyt ”shokkihoitoa”, aloitettu totuttelemaan pois shampoosta ja hoitoaineesta. Kaipasin hiuksille kuitenkin raikkautta ja kyllä, puhdasta tuoksua. Hiukset alkoivat olla jo ilmavat ja päälaelta tuuheamman näköiset. Tässä elettiin lokakuuta. Ollessamme syyslomareissulla Saimaalla, googlettelin ja törmäsin vinkkiin Meine Base mineraalisuolasta. Sellaisen kävin sitten apteekista hakemassa.

Suola osottautui oikein mainioksi tuotteeksi. Se todella raikastutti hiukset. Suolalla peseminen toki ottaa hieman enemmän aikaa, kuin shampoopesu. Varsinkin pitkissä hiuksissa se täytyy tehdä osissa. Suola ei vaahtoa samoin kuin shampoot. Sitä laitetaan kämmenelle, lisätään muutama tippa vettä ja hierotaan hiuksiin ja hiuspohjaan. Tämän jälkeen olen vielä tehnyt niin, että käytän pään pikaisesti suihkun alla ja ”vaahdotan” sitä hieman. Toisinaan toistan käsittelyn, jos siltä tuntuu.

Mitä hiuksille kuuluu nyt?

Siitä on nyt noin neljä kuukautta, kun aloitin ”NoPoo” elämän. Enkä voisi olla tyytyväisempi. Hiukset ovat terveen näköiset ja tuntuiset, vaikka kaipaavat kovasti kampaamossa käyntiä värinsä puolesta. Hiukset ovat alkaneen myös kovasti tuuheentumaan, vauvahiusta töröttää päälaelta ja ohimot ovat silminnähden laskeutuneet. Tähän ei kuitenkaan ole välttämättä syy shampoon käytön lopettaminen, vaan syön ravintolisänä myös biotiinia. Biotiinilisää olen joskus aikaisemminkin käyttänyt ja silloin myös hiusrajalla tapahtui muutoksia.

Hiukset rasvoittuvat enää todella harvoin. Silloinkin sen tuntee sormilla pituuksista, ei niinkään päälaelta. Yhä olen jatkanut pääasiassa vesipesuja, kun tunnen hiusten alkavan rasvoittua, pesen sillä mineraalisuolalla. Tämä tapahtuu ehkä noin kahden viikon välein. Ostin silloin lokakuussa mini purkin sitä suolaa ja sama purkki on yhä käytössä. Hinta taisi olla alle 10€, ei paha ollenkaan.

Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Samalla tekee pienen teon vähentääkseen omaa kemikaalikuormaa, sekä vähentää shampoopulloista tullutta jätteen määrää. Isommilla lapsilla suolaa on myös kokeiltu ja hyväksi havaittu. Toistaiseksi meidän kikkarapäät, eli Peter ja taapero käyttävät heidän hiuksille sopivia tuotteita.

Kiinnostaisiko sinua kokeilla shampootonta elämää? Vai oletko kenties jo kokeillut? Tule käymään keskustelua asiasta meidän sosiaaliseen mediaan.

Instagram ja Facebook

LUE MYÖS:

Kaksikielinen lapsi – asiaa taaperon puheen kehityksestä

Uusi vuosi, uusi blogi – tavoitteita vuodelle 2021

Olemme saaneet paljon kysymyksiä siitä, onko meidän taapero kaksikielinen lapsi. Amelie voisi periaatteessa olla kolmikielinen, mutta päätimme että hänelle puhutaan pääasiassa kahta kieltä. Minä puhun suomea ja Peter englantia.

Peterin äidinkieli on arabia, mutta hän on käyttänyt englantia paljon työskennellessään turismin parissa kotimaassaan Egyptissä. Ihan kovin paljoa en ole tätä kieliasiaa opiskellut, koska luotin että lapsi oppii puhumaan joka tapauksessa. Kuitenkin olen ymmärtänyt että se oma äidinkieli olisi paras olla mitä lapselle puhuu. Arabiasta ei täällä Suomessa ole paljoa hyötyä, englannin osaamisesta kylläkin. Tämän vuoksi teimme tällaisen päätöksen.

Peterin kanssa meidän yhteinen kieli on aina ollut englanti. Tällä hetkellä hän puhuu kyllä ihan hyvin suomea. On myös minun oman englannin kielen kehityksen kannalta hyvä puhua sitä päivittäin. Sanottakoon, etten ole koskaan koulussa ollut mitenkään järin hyvä englannissa. Tällä hetkellä voin sanoa ihan pärjääväni, vaikka haluaisin että sanavarastoni olisi rikkaampi. Kokoajan sitä kuitenkin oppii lisää.

Englannin puhuminen kotona on myös helpottanut minun isompien lasten englannin oppimista. Molemmat opettelee sitä jo koulussa, mutta heillä on rohkeutta puhua ja sanavarasto laaja. Sen verran ymmärtävät, että mikäli haluaisimme etteivät ymmärtäisi kaikkea mitä puhumme, niin minun täytyisi varmaan alkaa opettelemaan arabiaa.

Miten taaperon puheenkehitys?

Olimme ajatelleet, että taapero alkaa puhumaan viiveellä. Näin usein käy, kun on kaksikielinen lapsi, sanat hakevat paikkaansa. Amelie kuitenkin alkoi sanomaan sanoja minusta vain hieman myöhemmin isosisaruksiin verrattuna. Siinä yhden vuoden täytettyään. Tällä hetkellä hänen ollessa 3kk vajaa 3-vuotias puhe on selkeää, ihan viime kuukausina alkanut sanavarasto laajentumaan paljon. Välillä sitä ihan hämmästyy kuinka hän osaa jo kommunikoida hyvin ja selittää asioita tarkasti. Osaa yhdistellä asioita, esim. kun puhuin koiramme kuoleman jälkeen hänen menneen koirien taivaaseen, Amelie yhdisti sen lentokoneeseen ja kertoi Ringon lähteneen lentokoneella taivaaseen.

Suomen kieli on tietysti se vahvempi kieli. Mikä on ihan ymmärrettävää, kun päiväkodissakin hän puhuu suomea. Englanniksi tulee yksittäisiä sanoja, huudahduksia, värejä, numeroita, lyhyitä kahden-kolmen sanan lauseita. Kerran hän huudahti Prismassa pillimehuhyllyn löytäessään innoissaan ”what the fuck!”. Voin sanoa että repesin nauramaan täysin. Onneksi siinä lähettyvillä ei ollut muita. Yleensä tuollaisissa yllättävissä positiivisissa tilanteissa hän sanoo ”what is this!”, mutta tällä kertaa lipsahti eri sanat. Ei hän sitä itse mitenkään sitten noteerannut, eikä sittemmin kyseisiä sanoja ole hänen suusta onneksi kuulunut.

Sen lisäksi, että isä puhuu hänelle englantia, tukee englanninkieliset lastenohjelmat myös oppimista. Esimerkiksi Pipsa possua Amelie katsoo yhtä mielellään englannin versiota, kuin suomenkielistäkin. Se onkin harvoja lastenohjelmia minkä parissa viihtyy. Ihan ykkösenä on baby born YouTube videot, Amelie on ihan fanaattinen vauvojen hoitaja. Löytyy myös joitain pelejä iPad:lle, mitä löydetty englannin opetteluun.

Mielelläni kuulisin miten muissa monikielisissä perheissä on kielen oppimiseen suhtauduttu. Viestiä voi laittaa tänne postauksen alle tai tulla käymään keskustelua meidän sosiaalisen median kanaviin Instagramiin/Facebookiin.

Kävitkö jo lukemassa meidän tavoitteista tälle vuodelle?

• Uusi vuosi, uusi blogi – tavoitteita vuodelle 2021

SEURAA

Instagramissa / Facebookissa