Alkuvuoden suru sai uuden käänteen

Meidän rakas Ringo koira menetyi heti alkuvuodesta. Siitä kirjoitinkin aikaisemmin, voit lukea sen TÄÄLTÄ. Kuolema tuli niin yllättäen, että ajatus uudesta koirasta tuntui kovin vieraalta. Kuitenkin elämä ilman koiraa tuntui oudolta ja tyhjältä. Surua helpottaakseni selailin paljon kasvattajien sivuja. Lasten kanssa puhuimme usein, miltä uusi koiranpentu voisi näyttää ja tuntua.

Facebookissa ja Instagramissa keskuteluissa kuitenkin monet toivat esiin sen, kuinka uusi koira helpottaa surua ja sen käsittelyä. Eihän uusi koira koskaan edellistä korvaa, mutta hän on sitten uusi perheenjäsen. Kennelliiton mukaan koronapandemia lisäsi koiranpentujen kysyntää, koiria rekisteröitiin Kennelliittoon 8% enemmän vuonna 2020, kuin vuonna 2019. Olin varautunut pitkään koiranpennun odotukseen. Jotkut tähdet olivat selkeästi puolellamme ja toiveemme uudesta perheenjäsenestä toteutui jo tammikuussa. Tervetuloa Yoda (Unihiekan Stuart Little) meidän perheeseen.

uusi koiranPentu tuli kotiin

Yoda oli ennätetty jo varata toiseen perheeseen. He kuitenkin peruivat varauksen ja teimme päätöksen noin viikkoa ennen pienen noutamista kotiin. Mikä onni, meidän uusi koiranpentu! Samoihin aikoihin noudimme myös edesmenneen koiran tuhkat eläinsairaalasta. Todella ristiriitaista, kuitenkin vain elämää.

Ja voi kuinka pieni voi koiranpentu luovutushetkellä olla. Yoda oli ”jo” 10vk ikäinen. Sai todellakin olla varovainen, ettei päälle astu. Kotiutuminen meni oikein hyvin. Pennulla oli ruokahalua ja pissat hän osasi tehdä alustalle. Iltaisin oli toki itkuja, mutta hellyimme sitten ottamaan kainaloon yöksi. Siinähän ne omat yöunet sitten huononi kertaheitolla. Hän toki nukkui oikein nätisti, mutta itse havahduin useaan kertaan yön aikana, kuin säikähtäen etten ole toista litistänyt. No kaikki hyvin sillä saralla, nyt hän nukkuu nätisti omassa pedissään pentuaitauksessa.

Kaikki tämä pentuaika on meille ihan uutta ja ihmeellistä, sillä edellinen chihu tuli meille aikuisena. Yoda ei ole vielä tuhoja tehnyt, onhan hänen hampaatkin vielä onnettoman pienet. Hänen lempipuuhaa on viedä leluja ja vaikka mitä tavaroita/vaatteita omaan petiinsä. Ei haittaa onko asia pieni vai iso, petiin niitä silti raahataan. Siellä hän sitten onnellisena nukkuu kaiken keskellä.

Tottelevaisuus, leikit ja hoito

Yoda on myös alkanut oppimaan sanan ei tarkoitusta. Paljon sitä ei ole tarvinnut käyttää, mutta välillä hän innostuu kovin ja näykkii esim. housun lahkeita. Tällöin napakka EI saa hänet yleensä pysähtymään. Amelien perässä on mukava juosta, keittiöön ja eteiseen, keittiöön ja eteiseen. Lelun noutamiseen hän ei kyllästy koskaan. Helposti menee puoli tuntia, kun ilolla juoksee lelun noutamaan. Ihana että leikkii, Ringo ei innostunut noutamishommista koskaan.

Kynsien leikkuut ja hampaiden pesut ollaan saatu suhteellisen hyvin hoidettua. Kyllähän sitä omaa tahtoa näissäkin toimenpiteissä on alkanut pikkuhiljaa tulemaan, mutta toistaiseksi sujuu. Olen kyllä miettinyt, olisiko sellainen kynsiviila laite helpompi käyttää. Täytyy perehtyä siihen vähän enemmän.

Ainut murhe on sisäsiistiksi opettelu. Ulkona ollut niin kova pakkanen, ettei siellä ole voinut odotella kovin pitkiä aikoja, tuleeko tarpeet vai ei. On käytetty aina unien, leikkien ja ruokailun jälkeen, mutta silti välillä tuntuu että hän oikein vaivihkaa nopeasti suhauttaa pissat, etten ennätä napata ulos. Mutta en stressaa tästä. Olen lukenut kuinka muillakin talvipennuilla on ollut haastavaa, mutta oppivat sitten kuitenkin tekemään tarpeet ulos. Ja nyt onkin kivasti hieman lämpimämpää säätä luvassa. Viikonloppuna käydään harjoittelemassa ulkona kävelyä.

Koirakaverit ja sosiaalisuus

Kun uusi koiranpentu tulee kotiin, on sen sosiaalistaminen tärkeää. Olemme pitäneet Yodaa välillä mukana ihmisten ilmoilla, kerran mukana lasten kerhossakin. Koirakaverit on hänen mielestä ihan best! Meillä on käynyt kylässä siskoni chihuahua, joka ei kyllä pennusta oikein välittänyt. Yoda pääsi myös viime viikonloppuna leikkimään itseään paljon isomman koiran kanssa. Hauskaa on katsoa miten koirat tulevat toimeen keskenään.

Yoda on pienestä saakka ollut harkitsevainen ja rauhallisempi tapaus, kuin siskonsa. Samassa pentueessa heitä oli vain kaksi. Kokoero heillä oli syntyessä melkoinen, mutta hyvin meidän pötkökin on kasvanut. Mielenkiintoista nähdä millaisiin mittasuhteisiin Yoda aikuisena tulee.

Minua kiinnostaisi kokeilla Yodan kanssa tokoa tai jotain muuta harrastusta. Voi olla että aikaa en tähän löydä, mutta voihan sitä kokeilla. Alisa on myös joskus puhunut agilitysta, ehkä sitä kokeillaan. Näihin en ole vielä kovin syvälle päässyt perehtymään, esim. miten niitä voisi täällä meilläpäin harrastaa. Kuopion chihuahua Facebook ryhmästä löysin tiedon, että koiramiittejä ainakin järjestetään.

Rakastettu on oikea nimesi

Kuinka rakkaaksi uusi koiranpentu voikaan tulla, niin lyhyessä ajassa. Tuntuu nyt kovin kaukaiselta, se aika, kun meidän Ringo koira oli vielä täällä. Silti Yodaa tulee välillä sanottua Ringoksi. Se vain ihan itsekseen lipsahtaa suusta. Muistijälki, minkä Ringon epilepsia kohtaukset minulle jätti, voisi kyllä häipyä pois. Jos Yoda on jaloissani ja alkaa rapsuttamaan itseä, lyö itselle heti tajuntaan epilepsiakohtaus. Ringo oli yleensä aina minun jaloissa ja kohtaukset tuli aina yöllä. Tästä haluaisin päästä jotenkin yli. Viimeisin oli niin rankka kokemus, etten sitä haluaisi enää muistella. Sen ajatteleminen tuo kyyneleet silmiin varmasti vielä pitkään.

Yoda on meidän kaikkien koira. Kuinka hän iloitsee meistä ihan jokaisesta, kun tullaan kotiin tai aamulla herätään. Kiitollinen saa olla, että olemme saaneet juuri hänet.

SEURAA MEITÄ

Instagram: @egyptmeetsnordic ja @yodatinydog

Facebookissa: EgyptmeetsNordic

Lopetin shampoon käytön syyskuussa 2020. Olin kyllästynyt siihen, että hiukseni rasvoittuivat todella nopeasti ja oli latteat. En pessyt hiuksia päivittäin, joten en ollut opettanut hiuksia siihen tarpeeseen. Varsinkin edestä hiussuortuvat rasvoittuivat. Hiukseni ovat aina olleet ohuet, takkuuntuvat ja varsinkin päälaelta ohuemmat. Hiusraja ollut ohimoilta korkealla. Joten voinette ymmärtää, kun ohuet hiussuortuvat rasvoittuessa eroittuu ja kaljut kohdat paistaa alta, ei näytä hyvältä.

Miten toteutin operaatio ”lopetin shampoon käytön”?

Yksinkertaisesti lopetin käyttämästä shampoota, pesin hiukset ainoastaan vedellä. Instagramin puolella sain silloin vinkkiä, että kannattaa hieroa hiuspohjaa voimakkaasti sormepäillä hiuksia pestessä. Se auttaisi siihen talin irtomiseen päänahasta, eikä rasvoittaisi hiuksia niin helposti. Korona aikaan ei ihan hirveästi tarvinnut poistua kotoa, joten joko pipo päähän tai hiukset sykkyrälle ylös. Ei näkynyt rasvaiset hiukset. Olihan ne alkuun silti ällöttävät.

Sitä pahinta aikaa kului reilu kaksi viikkoa, ehkä kolme. Silloin se rasvaisuus tuntui päänahassakin ikävältä. Hiukset oli jotenkin raskaat. Vesipesut kuitenkin auttoivat aina. Pikkuhijaa alkoi hiuspohja rauhoittumaan, mutta rasvaisuus ”juuttui” hieman alemmaksi hiuksiin. Rasvaisuus ei kuitenkaan näkynyt enää ulospäin, mutta sen tunsi kyllä sormissa. Hiukset alkoivat olemaan myös hurjan paljon helpommin harjattavat, positiivista! Takkuja kyllä tuli, mutta ei enää niin tiukkaan kuin ennen.

”Kai minun pitää jollain hiukset pestä”

Tämä asia alkoi kuitenkin vaivaamaan. Hiuksille ja hiuspohjalle annettu nyt ”shokkihoitoa”, aloitettu totuttelemaan pois shampoosta ja hoitoaineesta. Kaipasin hiuksille kuitenkin raikkautta ja kyllä, puhdasta tuoksua. Hiukset alkoivat olla jo ilmavat ja päälaelta tuuheamman näköiset. Tässä elettiin lokakuuta. Ollessamme syyslomareissulla Saimaalla, googlettelin ja törmäsin vinkkiin Meine Base mineraalisuolasta. Sellaisen kävin sitten apteekista hakemassa.

Suola osottautui oikein mainioksi tuotteeksi. Se todella raikastutti hiukset. Suolalla peseminen toki ottaa hieman enemmän aikaa, kuin shampoopesu. Varsinkin pitkissä hiuksissa se täytyy tehdä osissa. Suola ei vaahtoa samoin kuin shampoot. Sitä laitetaan kämmenelle, lisätään muutama tippa vettä ja hierotaan hiuksiin ja hiuspohjaan. Tämän jälkeen olen vielä tehnyt niin, että käytän pään pikaisesti suihkun alla ja ”vaahdotan” sitä hieman. Toisinaan toistan käsittelyn, jos siltä tuntuu.

Mitä hiuksille kuuluu nyt?

Siitä on nyt noin neljä kuukautta, kun aloitin ”NoPoo” elämän. Enkä voisi olla tyytyväisempi. Hiukset ovat terveen näköiset ja tuntuiset, vaikka kaipaavat kovasti kampaamossa käyntiä värinsä puolesta. Hiukset ovat alkaneen myös kovasti tuuheentumaan, vauvahiusta töröttää päälaelta ja ohimot ovat silminnähden laskeutuneet. Tähän ei kuitenkaan ole välttämättä syy shampoon käytön lopettaminen, vaan syön ravintolisänä myös biotiinia. Biotiinilisää olen joskus aikaisemminkin käyttänyt ja silloin myös hiusrajalla tapahtui muutoksia.

Hiukset rasvoittuvat enää todella harvoin. Silloinkin sen tuntee sormilla pituuksista, ei niinkään päälaelta. Yhä olen jatkanut pääasiassa vesipesuja, kun tunnen hiusten alkavan rasvoittua, pesen sillä mineraalisuolalla. Tämä tapahtuu ehkä noin kahden viikon välein. Ostin silloin lokakuussa mini purkin sitä suolaa ja sama purkki on yhä käytössä. Hinta taisi olla alle 10€, ei paha ollenkaan.

Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Samalla tekee pienen teon vähentääkseen omaa kemikaalikuormaa, sekä vähentää shampoopulloista tullutta jätteen määrää. Isommilla lapsilla suolaa on myös kokeiltu ja hyväksi havaittu. Toistaiseksi meidän kikkarapäät, eli Peter ja taapero käyttävät heidän hiuksille sopivia tuotteita.

Kiinnostaisiko sinua kokeilla shampootonta elämää? Vai oletko kenties jo kokeillut? Tule käymään keskustelua asiasta meidän sosiaaliseen mediaan.

Instagram ja Facebook

LUE MYÖS:

Kaksikielinen lapsi – asiaa taaperon puheen kehityksestä

Uusi vuosi, uusi blogi – tavoitteita vuodelle 2021