Alkuvuoden suru sai uuden käänteen

Meidän rakas Ringo koira menetyi heti alkuvuodesta. Siitä kirjoitinkin aikaisemmin, voit lukea sen TÄÄLTÄ. Kuolema tuli niin yllättäen, että ajatus uudesta koirasta tuntui kovin vieraalta. Kuitenkin elämä ilman koiraa tuntui oudolta ja tyhjältä. Surua helpottaakseni selailin paljon kasvattajien sivuja. Lasten kanssa puhuimme usein, miltä uusi koiranpentu voisi näyttää ja tuntua.

Facebookissa ja Instagramissa keskuteluissa kuitenkin monet toivat esiin sen, kuinka uusi koira helpottaa surua ja sen käsittelyä. Eihän uusi koira koskaan edellistä korvaa, mutta hän on sitten uusi perheenjäsen. Kennelliiton mukaan koronapandemia lisäsi koiranpentujen kysyntää, koiria rekisteröitiin Kennelliittoon 8% enemmän vuonna 2020, kuin vuonna 2019. Olin varautunut pitkään koiranpennun odotukseen. Jotkut tähdet olivat selkeästi puolellamme ja toiveemme uudesta perheenjäsenestä toteutui jo tammikuussa. Tervetuloa Yoda (Unihiekan Stuart Little) meidän perheeseen.

uusi koiranPentu tuli kotiin

Yoda oli ennätetty jo varata toiseen perheeseen. He kuitenkin peruivat varauksen ja teimme päätöksen noin viikkoa ennen pienen noutamista kotiin. Mikä onni, meidän uusi koiranpentu! Samoihin aikoihin noudimme myös edesmenneen koiran tuhkat eläinsairaalasta. Todella ristiriitaista, kuitenkin vain elämää.

Ja voi kuinka pieni voi koiranpentu luovutushetkellä olla. Yoda oli ”jo” 10vk ikäinen. Sai todellakin olla varovainen, ettei päälle astu. Kotiutuminen meni oikein hyvin. Pennulla oli ruokahalua ja pissat hän osasi tehdä alustalle. Iltaisin oli toki itkuja, mutta hellyimme sitten ottamaan kainaloon yöksi. Siinähän ne omat yöunet sitten huononi kertaheitolla. Hän toki nukkui oikein nätisti, mutta itse havahduin useaan kertaan yön aikana, kuin säikähtäen etten ole toista litistänyt. No kaikki hyvin sillä saralla, nyt hän nukkuu nätisti omassa pedissään pentuaitauksessa.

Kaikki tämä pentuaika on meille ihan uutta ja ihmeellistä, sillä edellinen chihu tuli meille aikuisena. Yoda ei ole vielä tuhoja tehnyt, onhan hänen hampaatkin vielä onnettoman pienet. Hänen lempipuuhaa on viedä leluja ja vaikka mitä tavaroita/vaatteita omaan petiinsä. Ei haittaa onko asia pieni vai iso, petiin niitä silti raahataan. Siellä hän sitten onnellisena nukkuu kaiken keskellä.

Tottelevaisuus, leikit ja hoito

Yoda on myös alkanut oppimaan sanan ei tarkoitusta. Paljon sitä ei ole tarvinnut käyttää, mutta välillä hän innostuu kovin ja näykkii esim. housun lahkeita. Tällöin napakka EI saa hänet yleensä pysähtymään. Amelien perässä on mukava juosta, keittiöön ja eteiseen, keittiöön ja eteiseen. Lelun noutamiseen hän ei kyllästy koskaan. Helposti menee puoli tuntia, kun ilolla juoksee lelun noutamaan. Ihana että leikkii, Ringo ei innostunut noutamishommista koskaan.

Kynsien leikkuut ja hampaiden pesut ollaan saatu suhteellisen hyvin hoidettua. Kyllähän sitä omaa tahtoa näissäkin toimenpiteissä on alkanut pikkuhiljaa tulemaan, mutta toistaiseksi sujuu. Olen kyllä miettinyt, olisiko sellainen kynsiviila laite helpompi käyttää. Täytyy perehtyä siihen vähän enemmän.

Ainut murhe on sisäsiistiksi opettelu. Ulkona ollut niin kova pakkanen, ettei siellä ole voinut odotella kovin pitkiä aikoja, tuleeko tarpeet vai ei. On käytetty aina unien, leikkien ja ruokailun jälkeen, mutta silti välillä tuntuu että hän oikein vaivihkaa nopeasti suhauttaa pissat, etten ennätä napata ulos. Mutta en stressaa tästä. Olen lukenut kuinka muillakin talvipennuilla on ollut haastavaa, mutta oppivat sitten kuitenkin tekemään tarpeet ulos. Ja nyt onkin kivasti hieman lämpimämpää säätä luvassa. Viikonloppuna käydään harjoittelemassa ulkona kävelyä.

Koirakaverit ja sosiaalisuus

Kun uusi koiranpentu tulee kotiin, on sen sosiaalistaminen tärkeää. Olemme pitäneet Yodaa välillä mukana ihmisten ilmoilla, kerran mukana lasten kerhossakin. Koirakaverit on hänen mielestä ihan best! Meillä on käynyt kylässä siskoni chihuahua, joka ei kyllä pennusta oikein välittänyt. Yoda pääsi myös viime viikonloppuna leikkimään itseään paljon isomman koiran kanssa. Hauskaa on katsoa miten koirat tulevat toimeen keskenään.

Yoda on pienestä saakka ollut harkitsevainen ja rauhallisempi tapaus, kuin siskonsa. Samassa pentueessa heitä oli vain kaksi. Kokoero heillä oli syntyessä melkoinen, mutta hyvin meidän pötkökin on kasvanut. Mielenkiintoista nähdä millaisiin mittasuhteisiin Yoda aikuisena tulee.

Minua kiinnostaisi kokeilla Yodan kanssa tokoa tai jotain muuta harrastusta. Voi olla että aikaa en tähän löydä, mutta voihan sitä kokeilla. Alisa on myös joskus puhunut agilitysta, ehkä sitä kokeillaan. Näihin en ole vielä kovin syvälle päässyt perehtymään, esim. miten niitä voisi täällä meilläpäin harrastaa. Kuopion chihuahua Facebook ryhmästä löysin tiedon, että koiramiittejä ainakin järjestetään.

Rakastettu on oikea nimesi

Kuinka rakkaaksi uusi koiranpentu voikaan tulla, niin lyhyessä ajassa. Tuntuu nyt kovin kaukaiselta, se aika, kun meidän Ringo koira oli vielä täällä. Silti Yodaa tulee välillä sanottua Ringoksi. Se vain ihan itsekseen lipsahtaa suusta. Muistijälki, minkä Ringon epilepsia kohtaukset minulle jätti, voisi kyllä häipyä pois. Jos Yoda on jaloissani ja alkaa rapsuttamaan itseä, lyö itselle heti tajuntaan epilepsiakohtaus. Ringo oli yleensä aina minun jaloissa ja kohtaukset tuli aina yöllä. Tästä haluaisin päästä jotenkin yli. Viimeisin oli niin rankka kokemus, etten sitä haluaisi enää muistella. Sen ajatteleminen tuo kyyneleet silmiin varmasti vielä pitkään.

Yoda on meidän kaikkien koira. Kuinka hän iloitsee meistä ihan jokaisesta, kun tullaan kotiin tai aamulla herätään. Kiitollinen saa olla, että olemme saaneet juuri hänet.

SEURAA MEITÄ

Instagram: @egyptmeetsnordic ja @yodatinydog

Facebookissa: EgyptmeetsNordic

Olemme saaneet paljon kysymyksiä siitä, onko meidän taapero kaksikielinen lapsi. Amelie voisi periaatteessa olla kolmikielinen, mutta päätimme että hänelle puhutaan pääasiassa kahta kieltä. Minä puhun suomea ja Peter englantia.

Peterin äidinkieli on arabia, mutta hän on käyttänyt englantia paljon työskennellessään turismin parissa kotimaassaan Egyptissä. Ihan kovin paljoa en ole tätä kieliasiaa opiskellut, koska luotin että lapsi oppii puhumaan joka tapauksessa. Kuitenkin olen ymmärtänyt että se oma äidinkieli olisi paras olla mitä lapselle puhuu. Arabiasta ei täällä Suomessa ole paljoa hyötyä, englannin osaamisesta kylläkin. Tämän vuoksi teimme tällaisen päätöksen.

Peterin kanssa meidän yhteinen kieli on aina ollut englanti. Tällä hetkellä hän puhuu kyllä ihan hyvin suomea. On myös minun oman englannin kielen kehityksen kannalta hyvä puhua sitä päivittäin. Sanottakoon, etten ole koskaan koulussa ollut mitenkään järin hyvä englannissa. Tällä hetkellä voin sanoa ihan pärjääväni, vaikka haluaisin että sanavarastoni olisi rikkaampi. Kokoajan sitä kuitenkin oppii lisää.

Englannin puhuminen kotona on myös helpottanut minun isompien lasten englannin oppimista. Molemmat opettelee sitä jo koulussa, mutta heillä on rohkeutta puhua ja sanavarasto laaja. Sen verran ymmärtävät, että mikäli haluaisimme etteivät ymmärtäisi kaikkea mitä puhumme, niin minun täytyisi varmaan alkaa opettelemaan arabiaa.

Miten taaperon puheenkehitys?

Olimme ajatelleet, että taapero alkaa puhumaan viiveellä. Näin usein käy, kun on kaksikielinen lapsi, sanat hakevat paikkaansa. Amelie kuitenkin alkoi sanomaan sanoja minusta vain hieman myöhemmin isosisaruksiin verrattuna. Siinä yhden vuoden täytettyään. Tällä hetkellä hänen ollessa 3kk vajaa 3-vuotias puhe on selkeää, ihan viime kuukausina alkanut sanavarasto laajentumaan paljon. Välillä sitä ihan hämmästyy kuinka hän osaa jo kommunikoida hyvin ja selittää asioita tarkasti. Osaa yhdistellä asioita, esim. kun puhuin koiramme kuoleman jälkeen hänen menneen koirien taivaaseen, Amelie yhdisti sen lentokoneeseen ja kertoi Ringon lähteneen lentokoneella taivaaseen.

Suomen kieli on tietysti se vahvempi kieli. Mikä on ihan ymmärrettävää, kun päiväkodissakin hän puhuu suomea. Englanniksi tulee yksittäisiä sanoja, huudahduksia, värejä, numeroita, lyhyitä kahden-kolmen sanan lauseita. Kerran hän huudahti Prismassa pillimehuhyllyn löytäessään innoissaan ”what the fuck!”. Voin sanoa että repesin nauramaan täysin. Onneksi siinä lähettyvillä ei ollut muita. Yleensä tuollaisissa yllättävissä positiivisissa tilanteissa hän sanoo ”what is this!”, mutta tällä kertaa lipsahti eri sanat. Ei hän sitä itse mitenkään sitten noteerannut, eikä sittemmin kyseisiä sanoja ole hänen suusta onneksi kuulunut.

Sen lisäksi, että isä puhuu hänelle englantia, tukee englanninkieliset lastenohjelmat myös oppimista. Esimerkiksi Pipsa possua Amelie katsoo yhtä mielellään englannin versiota, kuin suomenkielistäkin. Se onkin harvoja lastenohjelmia minkä parissa viihtyy. Ihan ykkösenä on baby born YouTube videot, Amelie on ihan fanaattinen vauvojen hoitaja. Löytyy myös joitain pelejä iPad:lle, mitä löydetty englannin opetteluun.

Mielelläni kuulisin miten muissa monikielisissä perheissä on kielen oppimiseen suhtauduttu. Viestiä voi laittaa tänne postauksen alle tai tulla käymään keskustelua meidän sosiaalisen median kanaviin Instagramiin/Facebookiin.

Kävitkö jo lukemassa meidän tavoitteista tälle vuodelle?

• Uusi vuosi, uusi blogi – tavoitteita vuodelle 2021

SEURAA

Instagramissa / Facebookissa